Lapinnoita

Lapinnoita, eli noaidi, on yksi pohjoisen mystiikan kiehtovimmista hahmoista. Hän oli saamelaisen kulttuurin henkinen johtaja, parantaja ja näkijä, joka kykeni liikkumaan eri maailmojen välillä. Noaidit tunnettiin syvästä yhteydestään luontoon ja henkimaailmaan. He eivät ainoastaan ennustaneet tai parantaneet, vaan ylläpitivät tasapainoa ihmisen ja luonnonvoimien välillä. Noaidi oli eräänlainen ennustaja, mutta kulttuurisesti paljon enemmän. Noaidi oli yhteisön ydin, sen hiljainen tietäjä. Vaikka kristinuskon leviäminen yritti tukahduttaa heidän perinteensä, monet noaidien viisaudet ja menetelmät ovat säilyneet kansanperinteessä ja nykypäivän henkisessä liikkeessä.

Noaidin rooli saamelaisessa kulttuurissa

Noaidin asema oli merkittävä ja vastuullinen. Hän toimi yhteisönsä parantajana ja rituaalien johtajana, mutta hänen työnsä ydin oli näkymättömässä. Noaidit eivät olleet pelkkiä parantajia, vaan henkilöitä, joiden tehtävänä oli kommunikoida henkien, luonnonvoimien ja esi-isien kanssa. Rummun avulla noaidi siirtyi transsitilaan, jossa hän saattoi matkata yliseen tai aliseen maailmaan. Tällaisissa tiloissa hän saattoi hakea vastauksia sairauksiin, onnettomuuksiin tai jopa tulevaisuuden tapahtumiin. Usein kokemuksia, joita nykyajan ennustaja saattaa tavoitella. Näissä matkoissa ei ollut kyse viihteestä, vaan syvästä hengellisestä työstä, jossa panoksena saattoi olla ihmishenki tai koko yhteisön kohtalo.

Rumpu oli portti toiseen maailmaan

Yksi noaidin tärkeimmistä työkaluista oli rumpu, jonka avulla hän siirtyi transsitilaan ja matkasi henkimaailmassa. Rumpu oli pyhä väline, johon oli maalattu symboleja, henkioppaita ja maailman rakenteita kuvaavia merkkejä. Rummun rytmin uskottiin myös avaavan ovia maailmojen välillä. Matkat tehtiin sielun tasolla. Noaidi saattoi lähettää henkensä auttamaan sairasta tai selvittämään syitä onnettomuuksiin. Rumpua ei saanut käyttää kuka tahansa ja sen tekemiseen ja käyttöön liittyi tarkkoja rituaaleja. Symbolien lukeminen rummusta muistuttaa jossain määrin ennustusta. Monille noaidin rumpu oli kuin elävä olento, joka puhui omalla tavallaan, ja sen ääni jäi ihmisten mieleen kuin pyhä kaiku, jota ei unohdettu.

Luonto noaidin liittolaisena

Noaidin maailmankuvassa kaikki oli elävää, niin kivet, puut, eläimet kuin sääilmiötkin olivat osa suurta henkistä kokonaisuutta. Luonto ei ollut vain ympäristö, vaan olento, johon oli mahdollista olla yhteydessä. Noaidit tunsivat jokaisen vuoren hengen, jokaisen joen sielun ja tiesivät, milloin luonto oli tyytyväinen ja milloin sitä oli lepyteltävä. Parannuskeinot perustuivat luonnonlääkintään ja henkiseen tasapainottamiseen. Nykyään moni näkijä puhuu luonnon energioista, mutta noaidille tämä ei ollut käsite, vaan konkreettinen todellisuus. Luonto oli opettaja, liittolainen ja joskus myös varoittaja. Noaidin tehtävä oli tulkita näitä viestejä ja varmistaa, että ihminen eli sovussa maailman kanssa.

Noaidin tieto tänään – kadonnut vai elävä?

Vaikka perinteinen noaidikulttuuri on lähes kadonnut, sen kaiku elää edelleen. Moni nykyajan saamelainen henkinen ohjaaja ammentaa vanhoista perinteistä, joko suvun kautta tai oman etsinnän myötä. Myös henkisyyteen perehtyneet ihmiset muualla Suomessa ja maailmalla ovat alkaneet arvostaa noaidin perintöä, etsien yhteyttä luontoon, rumpuun ja sisäiseen näkijään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kuka tahansa voisi "julistautua" noaidiksi. Kyse on kulttuurisesti herkän, syvästi juurtuneen tiedon kunnioittamisesta. Nykymaailman kiire ja teknologia voivat etäännyttää meitä noaidin maailmasta, mutta samalla kiinnostus syvempään yhteyteen kasvaa.

Lapinnoidan viesti nykyihmiselle

Noaidin perintö ei ole vain osa saamelaisuuden historiaa, vaan se on peili koko ihmiskunnalle. Me elämme ajassa, jossa yhteys luontoon ja itseemme on usein kadoksissa. Noaidin viesti on ajankohtaisempi kuin koskaan. Pysähdy, kuuntele ja kunnioita. Maailma ei ole pelkkä resurssi, vaan elävä, hengittävä kokonaisuus, joka puhuu niille, jotka osaavat kuunnella. Noaidin viisaus ei kehota hallitsemaan, vaan ymmärtämään, ei keräämään tietoa, vaan kokemaan sen. Jos nykyihminen voisi ottaa edes murusen noaidin maailmankuvasta mukaansa, voisimme ehkä rakentaa tasapainoisempaa ja kestävää elämää. Syvä yhteys itseemme voi alkaa jo tänään, jos annamme sille tilaa.