Shamaani

Shamaani on henkimaailman asiantuntija, selvänäkijä joka välittää tietoa henkimaailman eri tasoilta näkyvään arkiseen todellisuuteemme. Shamaani käyttää hyväkseen muuntunutta tietoisuuden tilaa eli transsia, jonka aikana hän tekee henkimatkan tietoa hakeakseen tai sairauden syytä selvittääkseen.

Shamanismi

Nykyään shamanismi on myös tekniikka, jonka avulla voidaan tutkia oman mielen kerroksia. Shamaani on kautta aikain ollut vaikeiden sairauksien parantaja, joka osaa hakea koomapotilaan sielun takaisin toisista maailmoista tai paikallistaa ja nujertaa syövän. Shamaani voi toimia välittäjänä jumalten, henkien ja ihmisten välillä, ja järjestää arkipäiväisen maailmamme asioita hoitamalla niitä jumalten maailmassa. Shamanismi on ikivanha menetelmä, joka perustuu muuntuneiden tajunnantilojen hyväksikäyttämiseen yhteyden saamiseksi luonnon henkiin ja jumaluuksiin. Se on näkyjen, unien ja transsimatkojen perinne. Historiallinen shamanismi. Suuri osa shamanismia käsittelevästä kirjallisuudesta keskittyy Siperiaan, mutta shamanismia esiintyy myös arktisilla alueilla, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Australian alkuasukkaiden parissa, Indonesiassa, Kaakkois-Aasiassa, Kiinassa, Tiibetissä ja Japanissa. Kotoinen Kalevalamme on myös kuvaus shamaanien maailmasta ja matkoista, mutta siinä on myös havaittavissa nuorempi tietäjälaitos ja tietäjäperinne.

Animistinen maailmankuva

Metsästykseen ja keräilyyn pohjautunut kulttuuri loi tarpeen shamaanille, joka toimi villieläinten herrana ja hallitsi niiden kohtaloa metsästysmagialla. Hän matki eläimiä ja loi tanssinsa niiden liikkeiden pohjalta pyrkien rakentamaan sillä psyykkisen yhteyden eläimiin. Tällainen metsästäjä-noita, selvänäkijä, oli alkukantaisten kansojen shamaanin edelläkävijä eläinhenkineen, klaanitoteemeineen ja uskontoineen. Hän pystyi muuntamaan tietoisuutensa eläinmuotoon, ja tämä shapeshiftingiksi kutsuttu muodonmuutos on säilynyt tekniikkana nykypäiviin asti. Animistisen maailmankuvan mukaan ihmisen lisäksi uskottiin kasveilla, eläimillä, kivillä ja muilla esineillä olevan sielun. Ekstaasitekniikan avulla ihmisen henki voi siirtyä toisiin ihmisiin, eläimiin ja esineisiin. Shamanismi onkin käytännössä toteutettua animismia. Shamanismissa maailmankaikkeuden käsitetään koostuvan suunnattomasta energiaverkosta, joka ilmenee muotoina ja värähtelyinä. Shamaania tarvitaan välittäjäksi eri osien välillä ja hän osaa tasapainottaa energiaa siellä, missä sitä on liikaa tai liian vähän. Sielun matka on shamanismin tunnuspiirre.

Shamaanien työkalut

Shamaani pystyy ulottamaan tietoisuutensa toisiin maailmoihin. Shamanismia voidaan pitää hallittuna mielen irtautumisena ruumiista. Shamaani pystyy siirtymään sieluruumiissaan toisille olemassaolon tasoille rinnakkaismaailmoihin. Siellä hän työskentelee tutut henget tai voimaeläimet apunaan ja tehtävästään riippuen tietoa hakien tai kohdaten kuoleman ja sairauden henkiä ja tavaten esi-isiä. Mielen irtautumiseen ruumiista on monia tekniikoita. Apuna on historiassa käytetty muun muassa pyhiä voimakasveja (32 % shamanistisista yhteisöistä 1900-luvulla käytti hallusinogeeneja), paastoa, aistiärsytysten puuttumista, meditatiivista keskittymistä, loitsurunojen lausumista, rummutusta, helistämistä, tanssia tai tietynlaista reagointia uneen. Meidän yhteiskunnassamme kenelläkään ihmisellä ei voi olla sellaista yhdistetyn lääkärin, papin ja rokkitähden asemaa kuin shamaaneilla omissa yhteisöissään.

Uusshamanismi

Uusshamanismissa transsitekniikat ja shamanistinen maailmankuva onkin demokratisoitu, ja niitä toteutetaan esimerkiksi rumpupiireissä, joissa useat tai jopa kaikki osanottajat rummuttavat ja vaipuvat loveen. Rumpumatkoilla on yleensä selkeä tavoite tai kysymyksenasettelu, ja niissä tietä osoittaa voimaeläin, joka rinnastuu perinteisen shamaanin auttajahenkiin tai jopa toteemieläimiin. Toisinaan uusshamanistiset käytänteet sekoittuvatkin new age -henkisiin tekniikoihin. Omaksi muodokseen uusshamanismista voidaan laskea kaupunki- eli teknoshamanismi, joka käyttää transsin saavuttamisessa hyväkseen moderneja ilmiöitä ja apuvälineitä.

Ekologinen ajattelu

Tällaisia saattavat olla esimerkiksi rave-kulttuuri, kelluntatankit, binauraaliset äänitteet ja virtuaalitodellisuuslasit. Moderni shamanisti voi myös ajatella matkaavansa pikemminkin oman tajuntansa kerroksissa kuin konkreettisessa tuonpuoleisessa. Toisaalta uusshamanismi voi yhdistyä voimakkaasti etniseen identiteettiin, jolloin se näyttäytyy vaikeammin erotettavana jatkumona perinteiselle kulttuurille. Harjoittajansa näkökulmasta shamanismissa on kyse yleisinhimillisestä protouskonnosta, joka yhdistää kivikautista ihmistä informaatioyhteiskunnan kasvattiin. Siinä missä perinteisen shamanistisen kulttuurin edustaja saa oppinsa heimoltaan tai kokeneemmalta shamaanilta, Internet-aikakauden shamanisti tyypillisesti opiskelee itse vapaasti valitsemiaan menetelmiä, ja toiset harjoittajat toimivat pikemminkin vertaistukena. Nykypäivänä shamanismin yksi merkittävä piirre on myös kannustaa shamaani kokonaisvaltaiseen ekologiseen ajatteluun ja luonnon kunnioittamiseen.