Povaaminen

Petter Hanén (myöhemmin Pietari Hannikainen) oli suomalainen kirjailija, lehtimies ja maanmittari 1800 -luvulla. Hän kirjoitti povaamisesta jo tuolloin. Petter kirjoitti kirjassaan sitaatin povaamisesta: "Niin katson minä kortista ja käestä. Ja puhun sulhasista sekä häistä. Vaan jos ei sulhais't tule eikä häät, niin sen on estäneet ne pahat säät.

Sana povaaminen (ennustaminen) juontuu sanasta povata, joka on takaperoisesti johdettu povari-sanasta. Povari eli povaaja puolestaan tulee ruotsin sanasta spåare, joka on johdettu ruotsin kielen verbistä spå, eli ennustaa, aavistaa, tietää ennakolta.

Suosituimpia povaamisen eli ennustamisen muotoja ovat kautta aikain olleet korteista ja kädestä povaaminen.

Povaaminen, erityisesti korteista ja kädestä ennustaminen on ollut kerjäläisten, kuljeksijoiden, kaupustelijoiden, köyhien ja romaanien kulttuuriin kuuluva tapa hankkia elantoa. Tyypillisimmin povaajiksi päätyi vanhoja, leskeksi jääneitä naisia, joilla ei enää ollut elättäjää. 

Sosiaalisesti heikossa asemassa olevat selviytyivät elämässä eteenpäin antaen muille itsestään yliluonnollisia kykyjä omaavan kuvan. Muun muassa ruokaa tai yösijaa vailla olleet matkamiehet saattoivat kirota ja manata talon väen, jos eivät onnistuneet kerjuussaan. Povaaja olikin ns. ”virallinen” ammatti ja povaaminen työ siinä missä mikä tahansa muukin työ.

Yhteiskunta kuitenkin leimasi kerjäläiset, kiertolaiset ja muut varattomat noidiksi, jotta heidän toimintansa voitaisiin tuomita ja kieltää. Muukalaiset ja ulkopuoliset julistettiin helposti magian harjoittajiksi. Lisää pontta usein sai henkilön erikoinen fyysinen piirre, kuten lyhytkasvuisuus, erikoinen puhe, silmien vahva väri, kävelytyyli tms. Piirteitä kummeksuttiin ja pelättiin. Myös mielenterveyden sairaudet joissain määrin saattoivat antaa ihmiselle erikoisuuden leiman ja sitä kautta ihminen saattoi päätyä ”noitalistalle”. Vähemmistökulttuurit saivat usein myös yliluonnollisten ihmisten leiman. 

Romaanipiireissä erikoistuminen tapahtui nimenomaan kädestä ennustamiseen ja mukana jonkin verran kulki myös korteista ennustaminen. Nykyisin termiä povaaminen kuullaankin juuri romaanikulttuureista puhuttaessa, vaikka yleisesti termi on ollut käytössä ennen nykyaikaista ennustamista. Populaarikulttuuri on säilyttänyt povaamisen erityisesti romaninaisten keskuudessa. Romaninaisten kaunis vaatetus on kuitenkin edelleen riittävän erilainen luomaan salaperäisyyttä yhdessä erilaisen puhetavan ja eksoottisen olemuksen kanssa. Myös kyky tulkita kehonkieltä ja hyvä ihmistuntemus ovat hyvän povaajan työkaluja ulkoisten tekijöiden lisäksi.

Kuuluisin povaaja historiassa lienee jo edesmennyt Madam Marie (1925-2008) – oikealta nimeltään Marie Castello. Hän hallitsi monet povauksen muodot ja oli aina asiakkaansa kanssa ”samalla kartalla”. Madam Marie tunnetaan maailmalla myös nimelle Mustalaiskuningatar, Gypsy Queen. Tässäkin huomataan populaarikulttuurin vaikutus, sillä Marie Castello ei ensinkään ollut romani. Hän itse ei koskaan halunnut luuloa korjata, koska koki sen tuovan vain lisää mainetta ja asiakkaita. Povaaminen oli hänelle huhujen oikaisemista tärkeämpää.

Nykypäivänkin ennustajat ovat osaltaan myös esiintyviä taiteilijoita ja parhaimmillaan loistavia ihmistuntijoita. Tärkeää on tietenkin luontainen kyky nähdä ja tulkita asioita, mutta myös hyvä suullinen ilmaisutaito on tärkeä osa. On myös osattava olla luotettava ja uskottava. Povaaminen eli ennustaminen on ihmisten palvelemista.