Povaaminen

Petter Hanén, joka myöhemmin tunnettiin nimellä Pietari Hannikainen, oli suomalainen kirjailija, lehtimies ja maanmittari 1800-luvulla. Hän käsitteli teoksissaan monia aikansa ilmiöitä ja kirjoitti myös povaamisesta. Hänen tekstissään näkyy leikittelevä mutta samalla vakava suhtautuminen aiheeseen. Petter kuvasi ennustaja arkea runollisella tavalla ja toi esiin, kuinka korttien tai käden avulla pyrittiin tulkitsemaan tulevaa. Hänen kirjoittamansa säkeet kertovat sulhasista, häistä ja siitä kuinka säät tai kohtalo saattoivat muuttaa suunnitelmat. Hänen sanoissaan yhdistyy huumori, kansanperinne ja tuon ajan käsitys siitä, että tulevaisuutta voitiin lukea esineistä ja eleistä.

Povaamisen alkuperä

Sana povaaminen juontuu povata-verbistä, joka on johdettu sanasta povari. Povari eli ennustaja taas on peräisin ruotsin sanasta spåare, jonka taustalla on verbi spå eli ennustaa. Kautta aikojen yleisimmät povaamisen muodot ovat olleet korteista ja kädestä ennustaminen. Niiden avulla kerjäläiset, kulkurit ja kauppiaat ansaitsivat elantoaan ja loivat itselleen salaperäisen maineen. Usein juuri vanhat naiset, jotka olivat jääneet yksin ilman elättäjää, ryhtyivät povaajiksi. Povaaminen oli heille keino hankkia ruokaa ja turvaa, mutta samalla se loi heille ympärilleen eräänlaisen suojan, sillä ihmisten mielissä heihin liittyi aina ripaus yliluonnollista.

Noidaksi leimattu

Yhteiskunnassa heikossa asemassa olevat loivat itsestään kuvan, johon sisältyi yliluonnollisia piirteitä. Tämä auttoi heitä saamaan ruokaa ja yösijaa, mutta samalla toi myös vaaroja. Joskus epäonnistunut kerjuu johti siihen, että talonväkeä uhkailtiin pahoilla enteillä. Povaajista saattoi tulla virallisia ammattilaisia, mutta yhteisö leimasi heidät helposti noidiksi. Poikkeava ulkonäkö, erikoinen puhetapa, eriväriset silmät tai mielenterveyden ongelmat saattoivat riittää syyksi päätyä niin sanotulle noitalistalle. Muukalaiset ja vierailijat herättivät pelkoa ja heidän uskottiin hallitsevan magian voimia. Näin syntyi tarinoita, jotka ruokkivat sekä kunnioitusta että vainoa povaajia kohtaan.

Vähemmistökulttuurien rooli

Vähemmistökulttuurit, erityisesti romaanit, liitettiin usein vahvasti povaamiseen. Romaaninaiset erikoistuivat kädestä ennustamiseen ja toisinaan käyttivät myös kortteja. Termi povaaminen yhdistetään yhä tänäkin päivänä romanikulttuuriin, vaikka se on ollut olemassa jo ennen nykyaikaista ennustamista. Populaarikulttuuri on vahvistanut tätä mielikuvaa ja tehnyt romaninaisista eräänlaisia povaamisen symboleita. Heidän näyttävät vaatteensa, erilainen puhetapansa ja eksoottiseksi koettu olemuksensa korostivat mystisyyttä. Taitava povaaja käytti hyväkseen myös kykyään lukea kehonkieltä ja ihmisten tunnetiloja. Näiden ominaisuuksien yhdistelmä teki heistä vakuuttavia ja sai kuulijat uskomaan heidän sanomaansa.

Madam Marie

Maailman tunnetuimpana povaajana pidetään usein Marie Castelloa, joka tunnettiin paremmin nimellä Madam Marie. Hän hallitsi monia povauksen muotoja ja kykeni luomaan asiakkaidensa kanssa erityisen luottamuksellisen suhteen. Populaarikulttuuri antoi hänelle nimityksen Mustalaiskuningatar, vaikka hän ei itse ollut romani. Marie ei kuitenkaan pyrkinyt oikaisemaan käsitystä, sillä se toi hänelle lisää mainetta ja asiakkaita. Hänelle tärkeämpää oli povaamisen taito kuin se, mitä ihmiset hänen taustastaan ajattelivat. Hänestä tuli aikansa legenda ja hänen maineensa kantaa yhä muistona povaamisen perinteistä.

Nykyajan ennustajat

Povaaminen ei ole kadonnut, vaan se elää monissa eri muodoissa myös nykyhetkessä. Monet nykyajan ennustajat yhdistävät esiintyvän taiteen ja ihmistuntemuksen omiin taitoihinsa. He tarvitsevat luonnollista kykyä tulkita tilanteita ja ihmisiä, mutta myös hyviä ilmaisutaitoja. Luotettavuus ja uskottavuus ovat tärkeitä, jotta asiakas uskoo kuulemaansa. Ennustaja voi olla yhtä aikaa viihdyttäjä, kuuntelija ja lohduttaja. Povaaminen on edelleen ihmisten palvelemista ja se voi tarjota hetken toivoa, rohkaisua tai näkemystä tulevasta. Sen perinne elää muuttuvassa maailmassa ja löytää uusia tapoja tulla osaksi arkea.