Henkisyys

Henkisyys eli spiritualiteetti on todella laaja käsite, johon on monia näkökulmia. Yhteys johonkin meitä suurempaan ja se on myös ajatus elämän tarkoituksen etsimisestä. Henkisyys onkin universaali inhimillinen kokemus ja sellaisena koskettaa meitä kaikkia. Ihmiset kuvailevat henkistä kokemustaan usein sanoilla pyhä tai transcendentaalinen tai yksinkertaisesti vain syvänä elossa olemisen tai sisäisen yhteyden kokemuksena.

Joidenkin ihmisten henkisyys on yhteydessä kirkkoon, temppeliin tai moskeijaan. Toiset taas rukoilevat ja saavat lohdutusta läheisestä, persoonallisesta suhteestaan Jumalaan tai korkeampaan voimaan. Jotkut tuntevat henkistä yhteyttä luonnossa tai musiikissa ja taiteessa. Kuten elämän merkityksellisyyden kokemus, myös henkilökohtainen henkisyys saa erilaisia muotoja eri elämänvaiheissa. Siihen vaikuttaa myös iän tuoma elämänkokemus ja ihmissuhteet.

Henkisyys merkitsee jokaiselle hieman erilaista asiaa. Jotkut ajattelevat sen sisältävän hyvin järjestelmällistä kirkossa tai temppelissä käymistä. Toisille henkisyys merkitsee itsekseen rukoilemista, joogaa, meditaatiota, hiljaista kontemplaatiota, sisäistä katselua tai jopa vain pitkiä kävelyretkiä. Toisille se on näkemistä ja näkijän kyvyn esille tuomista.

Tutkimukset osoittavat, että edes skeptikot eivät voi tukahduttaa sisäistä tunnetta siitä, että on olemassa jokin suurempi voima kuin pelkästään se aineellinen maailma, joka on silmin nähtävissä. Henkisyys. Kun aivot käsittelevät tunnekokemuksia, on luonnollista kehittää ajatuskuvia ja sitten kaivaa esiin myös noiden kuvien merkityksiä. Prosessi nimeltä ’kognitiivinen dissonanssi’ kuvaa ominaisuutta, jolla suljemme ajattelustamme pois kaikki uskoamme vastaan sotivat seikat.